Kuva: Kaunispiirto
*Tämä teksti on julkaista kaksi vuotta kirjoittamisen jälkeen.*
Tänään, perjantaina 30.12.2022, on niin kutsuttu laskettu aikani eli raskausmatkani on kestänyt 10 kuunkiertoa. Parhaillaan tunnen vauvani tanssahdukset kohtuni valtameressä. Rakastan noiden tuntemusten kokemista, vaikka viime yönäkin ne minut muutamaan otteeseeen herättivät, kun vauvalla oli kunnon reivit meneillään.
Haluan tulla kirjoittamaan omasta raskauspolustani, koska tämä on ollut minulle niin äärimmäisen ihana ja kasvattava matka! Haluan jakaa raskauspolustani myös siksi, koska se on ollut melko erilainen kuin mitä yleensä naiset (ainakin Suomessa) käyvät läpi. Omalla tarinallani haluan kannustaa jokaista naista kysymään itseltään millaisen raskauspolun sinä oikeasti haluat ja tarvitset, sen sijaan että ottaisit valmiin paketin, joka tarjotaan ulkopuolelta ilman sinun ainutlaatuisuuden huomioon ottamista. Toivon myös vaikuttavani kirjoituksellani uskomuksiin mitä raskauteen liittyy. Niin moni nainen kokee raskauden, joka on täynnä pelkoa, huolta ja stressiä, minkä takia raskauden kauneus ja magia jää kokematta.
…Mutta aloitetaan.
Minä olen aina tiennyt haluavani äidiksi. Jo pienenä tyttönä rakastin leikkiä nukeilla ja vaunuilla leikkien perheenäitiä. Kuudes luokkalaisena ensimmäinen kesätyöni oli perhetuttujemme lasten hoitaminen – lapsia oli kolme, joista pienin taisi olla viisi vuotias. Äidillinen energia on siis aina elänyt minussa.
Yksi tähän astisista elämäni suurimmista kivuista koin noin 20-vuotiaana, kun sain kuulla lääkärissä, että minusta ei ehkä koskaan voisi tulla äitiä. Olin juuri saanut PCOS-diagnoosin kuukautisteni ollessa kadoksissa kolme vuotta e-pillereiden lopettamisen ja loppuun palamisen jälkeen. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että tuo tapahtuma oli elämäni suurin siunaus, sillä se johdatti minut sielun polulleni. Kieltäydyin lääkärin tarjotessa minulle erilaisia hormonaalisia valmisteita (jotka hänen mukaansa olivat ainoa mahdollisuus, jolla voisin raskautua joskus tulevaisuudessa) ja lähdin parantamaan itseäni luonnollisin keinoin. Opiskelin kiertotietoisuudesta (Fertility Awareness), naiskehon hormoneista, ravitsemuksesta, psyykkeen vaikutuksesta ja lopulta sukelsin myös tantran ja tietoisen seksuaalisuuden maailmaan. Loppujen lopuksi sain tasapainoitettua hormonitoimintani ja kuukautiskiertoni palaamaan, mutta matkan anti oli jotain niin paljon suurempaa! Tuolla matkalla synnytin itseni uudelleen, löysin elämän tarkoitukseni sekä sain ympärilleni ihmisiä, joita voin kutsua sielun perheekseni, heimokseni.
Tapasin mieheni ensi kertaa kundaliinijoogatunnilla 2018 vuoden lopussa. Pidimme uuden vuoden juhlat yhdessä silloisen kämppikseni kanssa, jonne myös nykyinen mieheni oli kutsuttu. Muistan kuinka vuoden vaihtuessa toivotimme mieheni kanssa toisillemme hyvät uudet vuodet ja pistimme sädetikkumme yhteen. Siinä hetkessä sain näyn siitä, että meille tulisi syntymään yhteisiä lapsia, eikä siinä mennytkään kuin muutama kuukausi kun ensi kertaa istuimme kynttilöiden valossa juoden teetä ja jutellen maskuliini- ja feminiinienergioista.
Yksi suurista siunauksista tulevalle äitiydenpolulleni on ollut yhteisöasuminen lapsiperheen kanssa. 2020 vuoden vaiheessa mieheni muutti asumaan yhteisöön, jossa minä asuin jo ennestään. Asuimme yhteisössä, jossa pääsimme jakamaan arkea rakkaan ystäväperheen kanssa, joilla oli siihen aikaan 2-vuotias tytär ja he odottivat toista lastaan, Kotonamme leijaili siis monen kuukauden ajan maaginen raskaustunnelma, joka huipentui heidän vapaasynnytykseen kotonamme. Tämä tempaisi myös minut ensi kertaa konkreettisemmin kohti äitiyttä. Tunsin ensi kertaa kuinka kehon eläimellinen lisääntymisvietti leimahti päälle. Kun rakastelimme mieheni kanssa ja haistoin hänen vetovoimaisen tuoksunsa (etenkin ovulaatioaikana) koko kehoni janosi lisääntymistä, jota vastaan taistelimme, koska tiesimme ettei sen aika ollut vielä.
Koko suhteemme ajan olemme käyttäneet ehkäisyksi kiertotietoisuuteen pohjautuvaa menetelmää (jota siis myös opetan nykyään kursseilla ja henkilökohtaisissa valmennuksissa). Symptotermaalisessa kiertotietoisuus menetelmässä, jota käytin ja opetan, tutkitaan päivittäin kohdunkaulan limaa ja aamulämpötilaa. Nuo kaksi hedelmällisyyssignaalia yhdistettynä kiertotietoisuusmenetelmän sääntöihin kertovat oletko hedelmällinen sinä päivänä vai et. Tämä siis tarkoitti, että todella jouduimme harjoittamaan mielen lujuutta silloin kun lisääntymisvietti iski hedelmällisenä aikana!
Lapsemme sielu esittäytyi meille vuosia ennen hänen hedelmöittymistä. Heräsin helmikuussa eräänä yönä keskellä yötä ja muistin nähneeni unta Äiti Ammasta, joka oli tullut kertomaan lapsestamme. Suureksi yllätyksekseni miehenikin oli heräillä samaan aikaan ja ilman sanaakaan sanomatta rakastelimme maagisessa tunnelmassa keskellä yötä. Tuosta yöstä eteenpäin olen kokenut, että lapsemme sielu on matkannut kanssamme.
Nyt kun lapsemme oli ”kentässämme”, aloin kiinnostumaan oyhä enemään raskaudesta ja synnytyksestä, erityisesti luonnollisesta raskaudesta ja synnytyksestä. Lainasin ”kämppis-siskoltani” kirjoja raskaudesta ja synnytyksestä, katselin kotisynnytysvideoita ja aloin kohtaamaa omia uskomuksiani liittyen synnytykseen. Tiesin jo tuolloin, että mahdollisimman luonnollinen raskaus olisi minun polkuni sitten kun sen aika olisi. Se tuntui niin luonnolliselta jatkumolta sille, että olin tasapainoittanut hormonitoimintani ja palauttanut hedelmällisyytenikin luonnollisesti. Sanotaankin, että synnytät niin miten elät ja elät niin miten synnytät. Uskon tähän täysin!
Kuukaudet vierivät niin, että joka syklissä sain enemmän tai vähemmän taistella lisääntymisviettiäni vastaan. Tiesin, että haluan synnyttää Femme Portaalin ja päästä Femme Portaalin kanssa ”vauvavuoden” yli ennen kuin tulisin raskaaksi.
Lopulta 2022 vuoden alussa uskaltauduimme puhumaan mieheni kanssa voisiko hedelmöittyminen ajoittua johonkin huhti-toukokuulle tänä vuonna. Tuolloin minulle laskeutui myös visio siitä, että lapseni tulisi syntymään vain minun, mieheni ja erään ystävämme läsnäollessa kotonamme. Kysyin ystävältämme olisikohan hän halukas tulemaan synnytykseemme sitten joskus kun se sitten olisi. Ystävämme oli todella otettu kutsusta ja halukas tulemaan synnytykseemme. Emme kuitenkaan olleet aivan varmoja olisiko tänä vuonna kuitenkaan oikea aika. Hyppy yhdessä jaettuun vanhemmuuteen (miehelläni on jo yksi lapsi) jännitti edelleen meitä molempia paljon!
Huhtikuun 23. päivän aamuna (päivä mieheni syntymäpäivien jälkeen) heräsin aamulla kello 6 suoraan unesta, jossa olin juuri nähnyt tekeväni raskaustestin ja katsonut, että se oli positiivinen. Olin kuukautiskiertoni odotetuilla viimeisillä päivillä ja tuossa kierrossa olimme rakastelleet hedelmällisellä ikkunallani päästäen miehen elämäneliksiirin virtaamaan kohti kohtuni hedelmällistä puutarhaa. Rakastelu oli tapahtunut aivan hedelmällisen ikkunani alussa neljä päivää ennen ovulaatiotani, jolloin raskautumisen todennäköisyys ei ollut kovin suuri. En ollut myöskään tuntenut mitään poikkeavia tuntemuksia kehossani, joten en uskonut olevani raskaana. Tuona päivänä meille oli tulossa ystäviä juhlimaan mieheni syntymäpäiviä ja olimme suunnitelleet juovamme seremoniakaakaota, joka saa hermostoni herkästi yliaktiiviseksi, joten olin suunnitellut tekeväni raskautestin tuona aamuna, sillä jos olisin raskaana en haluaisi kuormittaa hermostoani tuolla kaakaolla.
Herättyäni unesta, yritin etsiä aamulämpömittariani, koska lämpöni olisivat laskussa jos kuukautiseni olisivat alkamassa sinä päivänä (ja niiden olisi kuulunut alkaa sinä päivänä). En kuitenkaan löytänyt lämpömittariani pimeässä huoneessa, joten kömmin sängystä vessaan tekemään raskaustestin (tai oikeastaan kaksi) itsekseni. Pian palasin makuuhuoneeseeni ja sanoin miehelleni rauhallisella äänellä ”rakas, minulla on vähän asiaa sinulle”. Kömmin hänen kainaloonsa ja jatkoin ”minä olen raskaana”.
Tarina jatkuu 2.osassa.
Viimeisimmät kommentit